My personal view of integral life

Mihin suuntaan terveydenhoitomme on menossa?

Olen pitänyt taukoa kirjoittamisesta ja seuraillut sitäkin kiinnostuneempana muutamien henkilöiden kirjoittelua ravitsemuksesta sekä terveydestä ja erityisesti vastuun ottamisesta omasta terveydestään. Suorimmat sanat lataa Sami Sundvik blogissaan http://www.samisundvik.com. Monia tyyli saattaa ärsyttää, mutta kaksinaismoralistisessa Suomessa, jossa valtion etu ja “virallinen näkemys” menevät yksilön terveyden edelle, näen suoraan puhumisen ainoana keinona vaikuttaa. Miksi sitten kirjoitan tästä nyt? Mikä sai tämän sanallisen arkun avautumaan juuri nyt?

Yksi laukaisevista tekijöistä on tietämätön kirjoittaminen erilaisista terveysongelmista, joihin “ei ole hoitoa”. Esimerkkinä tästä toimii Helsingin Sanomien kirjoitus pari päivää sitten:

http://www.hs.fi/kotimaa/Suolistosairaudet+yleistyv%C3%A4t+nuorilla++syyt%C3%A4+ei+tiedet%C3%A4/a1377922781187

Kuitenkin some:ssa on valtavasti tarinoita sairaudesta parantuneista ihmisistä, jotka jakavat kokemuksiaan avoimesti. Mistä sitten johtuu esimerkiksi HS:n artikkelissa asiantutijana esiintyvän lääkärin tietämättömyys mm. ruokavalion vaikutuksesta suolistosairauksien hoidossa? Onko ongelmana huono koulutus vai putkinäköisyys? Tieteellistä evidenssiä ravinnon vaikutuksesta suolistosairauksissa on valtavasti. Vai onko kyse siitä, ettei tätä tiedettä seurata? Ovatko omat uskomukset esteenä perspektiivin laajenemiselle?

Kaisa Jaakkolan sivuilla oli lähes samaan aikaan julkaistu koskettava kirje ihmiseltä, joka sai avun samaan tautiin/vaivaan elämäntapojen muutoksilla. Lääkkeettömyys voikin olla valinta!

http://kaisajaakkola.fi/2013/08/lukijan-kirje-haavainen-paksusuolentulehdus-selkarankareuma-ja-kakkostyypin-diabetes/

Missä sitten piilee ongelman ydin? Mielestäni se tiivistyy Helsingin Sanomien artikkelin kuvatekstissä: “xx xx pystyy elämään melko normaalia elämää lääkityksen ja avanteen avulla. Monilla suolistotulehdusta sairastavilla tietynlainen ruokavalio helpottaa oireita, mutta xx pystyy syömään melkein mitä vain.”

Samassa lauseessa todetaan, että tietynlainen ruokavalio helpottaa oireita, mutta sitten kuitenkin voidaan syödä mitä vain, koska avanne ja vahvat solusalpaajat pelastavat. En oikein pysty ymmärtämään tätä logiikkaa. Tälläiseen tilanteeseen pätee kirjaimellisesti sanonta ettei nähdä metsää puilta. Monissa tapauksissa (mm. useiden potilaideni kertomana) on heidät heitetty pois esimerkiksi gastroenterologian poliklinikalta, koska eivät enää suostuneet syömään lääkeitä ja kieltäytyivät rajuista hoidosta. Apu löytyikin sitten ruokavaliosta, suoliston bakteerikannan tasapainoittamisesta, suoliston läpäisevyyden korjaamisesta sekä säännöllisestä stressin hallinnasta ja ajatusten muuttamisesta.

Olen itse lääkärinä siinä tilanteessa etten pysty tällä hetkellä ottamaan uusia potilata vastaan, sillä katson, että haluan tarjota hoidossa oleville potilaille parhainta mahdollista hoitoa ja tukea uuvuttamatta itseäni (silloin en pysty auttamaan ketään muutakaan). Saan kuitenkin päivittäin useita viestejä eri medioiden (yksityinen sähköpostini, työsähköposti, facebook, http://www.helsinkipaleo.com, http://soundcloud.com/helsinki-paleo ym.) kautta, jotka koostuvat sydäntä särkevistä kertomuksista menetetystä terveydestä samalla pieni toivo siintäessä mielessään; voisikohan nyt saada oikeaa apua? En ehdi ja pysty vastaamaan näihin takaisin, mutta haluaisin silti auttaa jokaista joka apua pyytää. Siksi kirjoitan myös tätä tekstiä kaikille luettavaksi ja toivon, että myös useampi lääkäri heräisi integraaliseen, kokonaisvaltaiseen terveysajatteluun.

Nykyinen terveydenhuoltojärjestelmämme ei selvästi pysty tarjoamaan sitä yksilöityä apua mitä ihmiset tarvitsevat. Terveyskeskuksiin ei enää haluta pääsääntöisesti mennä ja useimmilta erikoislääkäreiltä saa lähinnä reseptin kouraan, parhaimmillaan myös hieman empatiaa. Tämä on toki yleistystä ja kuten kaikissa aloissa, on myös terveydenhuollossa joka osa-alueella huikeita osaajia. Ongelmana on se, että keskimääräinen ihmisten henkilökohtainen auttaminen on tehty lähes mahdottomaksi. Pystyykö lääkäri arvioimaan potilaan kokonaisvaltaisen terveydellisen (myös psykososiaalisen ja henkisen) tilanteen 15-20 minuutissa? Itse huomaan, että monesti tunninkaan aika ei riitä, kun ensimmäistä kertaa aletaan selvittämään sitä mistä lähteä liikkeelle, miten juuri kyseisen henkilön terveyttä voidaan kohentaa ja ylläpitää.

Lääketiede on ainoa tieteenala, joka on jämähtänyt lineaarisen kausaliteetin tasolle, ts. Newtonilaisen ajattelun vangiksi. Kaikissa muissa aloissa sovelletaan systeemiteorioita ja ymmärretään kaiken olevan yhteydessä kaikkeen. Nyt olemme lääketieteessä pilkkoneet ihmisen niin moneen osaan, että erikoisaloja ja subspesialiteetteja alkaa olla pilvin pimein. Se oleellisin eli kokonaisuuden näkeminen on jäänyt täysin unohduksiin. Toinen suuri ongelma on ihmisten niputtaminen tilastolliseen keskiarvoon sekä standardideviaatioiden väliin ja esimerkiksi laboratorioarvojen analysointi tapahtuu tällä perusteella. Ei osata tarkastella yksilöllistä variaatiota ja etenkään suhteuttaa tutkittuja arvoja potilaan kliiniseen tilaan. Merkitsevätkö numerot ja se, että jokin on “viitearvoissa” enemmän kuin ihmisen psykofyysinen tila? Karkein esimerkki tästä on kilpirauhasen vajaatoiminta, joka onkin Suomessa saanut sen surkean hoidon tai hoitamattomuuden vuoksi varsin dramaattisia piirteitä.

http://www.adressit.com/vastustamme_valviran_aikeita_puuttua_kilpirauhasongelmien_hoitoon

Ongelmaa katsotaan vain laboratoriotutkimusten arvojen valossa (kilpirauhasongelmien osalta vielä erittäin rajoitetusti) ja unohdetaan se tärkein: mikä on potilaan kliininen tila. Ei myöskään ymmärretä, että jokaisen ihmisen yksilöllinen genetiikka+epigenetiikka (=perimä+ympäristö) vaikuttaa sairauden ilmenemiseen eri tavoin.

Suomessakin onneksi nosteessa oleva Funktionaalinen Lääketiede tarjoaa huomattavasti yksilöidympää näkemystä ihmisen terveyden arvionnista ja hoidosta.

”Functional medicine is a complex approach to assessing, preventing, and treating complex chronic disease. Functional medicine helps clinicians identify and ameliorate dysfunctions in the physiology and biochemistry of the human body as a primary method of improving patient health.” – David S. Jones (Textbook of Functional Medicine, 2011)
Image
Funktionaalisessa lääketieteessä käytetään todella aikaa potilaan analysoimiseen sekä erityisesti ns. anamneesin eli historian kartoittamiseen. Käytössä on myös Functional Medicine Matrix, joka antaa kokonaisvaltaista arvioita siitä, mitä yksilön keho-mieli-henki-kompleksissa oikeasti tapahtuu.
Image

Olen tulevan viikonlopun luentoa varten miettinyt yksilöllisyyttä ja sitä miten tämän asian voisi esittää ymmärrettävästi. Tässä muutamia poimittuja kohtia tulevasta esityksestä:

– Jokaisen ihmisen yksilöllinen biokemia

—(Genetiikka + epigenetiikka = perimä + ympäristön output)

– Potilas-keskeinen lähestymistapa (vs. sairauskeskeinen)

– Sisäisten ja ulkoisten tekijöiden dynaaminen tasapaino

—Keho-mieli-henki (kts. myöhemmin Integraalinen Lääketiede)

– Fysiologisten tekijöiden verkostot ja yhteisvaikutukset (web-like interconnections)

– Terveys = elinvoima (vs. sairauden puutos)

– Elinjärjestelmien positiiviset reservit (=kyky mukautua epäoptimaaliseen ympäristöön sairastumatta)

– Nutrigenomiikka (ravinteiden vaikutus geenien ilmenemiseen)

Miksi länsimainen lääketiede ei toimi tarpeeksi hyvin?

– Sairaus ei ole vain jonkin elimen hetkellinen vika ja oire tietyssä paikassa, vaan koko elimistön epätasapainotila

– Potilaan hoitoa ei voida perustella tilastollisilla keskiarvoilla (lääkehoidot)

– ”Yksi sairaus – yksi hoito”

– Lääketiede on ainoa tieteenala, joka vieläkin perustaa tieteellisen pohjansa LINEAARISELLE KAUSALITEETILLE (300v vanha; vrt. Newton) Muut tieteenalat perustuva systeemiteoriolle; (”everything is interconnected”)

—-

Kun tarkastelen terveydenhuoltomme tilaa objektiivisesta perspektiivistä, huomaan että on menossa “taistelu” vanhan (rational/ scientific-strategic) ja uuden paradigman (pluralism/systems theory -> systemic/integrative) välillä. Vanha paradigma, lineaarinen ajattelutapa, uskomukset ja “näin on aina ennenkin tehty” ovat väistymässä sitä myöten kun vanhemmat sukupolvet jäävät  johtavilta paikoilta eläkkeelle ja uutta sukupolvea on tulossa tilalle. Tämä ei tapahdu hetkessä eikä kivutta, sillä kaikki uusi luo aluksi aina vastustusta, kärsimystä ja taistelua muutosta vastaan. Kollektiivinen ja induviduaalinen ego on se joka taistelee ja pelkää oman kuolemansa puolesta pitäen kiinni viimeiseen saakka siitä, minkä se on joskus muodostanut “oikeaksi” ja ainoaksi näkemykseksi. En tiedä miten tämän muotoilisi paremmin ja ymmärtääkö tätä ihminen, joka ei vielä näe oman perspektiivinsä, paradigmansa tai mukavuusalueensa yli, mutta herättely näkemään, tuntemaan, kuulemaan ja ajattelemaan itsenäisesti ja hieman itsekäästikin (ei narsissistisen itsekkäästi) on ainoa tie muutokseen, jota varsinkin suomalainen terveydenhuolto tarvitsee (tämän voi myös yleistää koskemaan muita tieteenaloja ja etenkin ihmisten maailmankuvaa).

Vaatikaa parempaa, vaatikaa yksilöityä hoitoa ja älkää uskoko sitä mitä on toitotettu 30 vuoden ajan.

Elämän merkitys on kehittyä, liikkua eteenpäin ja leikkiä. Jokainen sekunti on uusi alku. Pysähtyminen, jämähtäminen ja vanhojen mallien toistaminen ei ole koskaan tuonut mitään kehittävää ja uutta ihmisten kasvavaan tietoisuuteen.

Evoluutio on paradigma jonka valossa kaikella on merkitys; oli sitten kyse materiaalisen, fyysisen, psyykkisen tai henkisen tason evoluutiosta.

Uskon, että kun ihminen herää tiedostamaan sen kuka oikeasti on, tunnistamaan itsensä, näkemään todellisen minänsä, uskaltaa hän vaatia myös terveydellisesti parempaa ja ottaa vastuun omasta hyvinvoinnistaan.

Usko itseesi, minäkin uskon!

Advertisements

Tagged as: , , ,

Categorised in: Health, Integral, Nutrition, Philosophy

62 Responses »

  1. Olisiko tarvista lääkäreiden kokonaisvaltaiselle jatkokoulutukselle? Nythän sitä hoitavat pääasiassa lääkefirmat, joten en yhtään ihmettele, jos lääkehoidot tuntuvat ainoilta oikeilta…

    Mediakriittisyyttä myös tarvitaan. Olen huomannut, että leipomoiden etujärjestön mainokset, toki ravitsemusterapeutilla vahvistettuna ja virallisen informaation malliin esitettynä, ymmärretään ikään kuin ne kuuluisivat viralliseen ravitsemussuositukseen:pitäisi syödä kahdeksan leipäpalaa päivässä! Hei haloo, jos yhtään mitään laitan sen leipäni päälle, en muuta saa syödäkään.

    Mutta mikä siihen auttaa:kansalaisten mediakoulutus vai pitäisikö kieltää kaikki muu mainonta paitsi se, mikä selvästi mainokselta näyttää?

    • Esimerkkinä tästä on HK ruokatalo, joka on Olympiakomitean virallinen sponsori. Ravitsemusoppaassa onkin sitten joka toisella sivulla jokin HK:n valmisruokamainos ja pohja on sitä tuttua ruokaympyrää. Onko ihme etteivät suomalaiset urheilijat menesty ihan hirveän hyvin kun ravintovalmennus on tällä pohjalla?

  2. Näin aikuisten parissa työskentelevänä psykologina toivoisin lääkärikollegoiltani enemmän samankaltaista avarakatseisuutta ja mielenkiintoa esim. ns. ”merkityssairauksia” ja kokonaiskuvaa kohtaan. Olen oikein innosta piukeana, kun mietin millaisia muutoksia me hoitotyössä olevat voisimme saada oikeasti yli ammattirajojen toimivalla kokonaisvaltaisella yhteistyöllä aikaan. Harmi vaan, että tiukasti oman ammattiryhmän rajojen sisällä toimiminen ei edistä diagnoosin takana olevien syiden löytämistä eikä näiden asioiden hoitamista. Olisi myös tärkeää vahvistaa ihmisten omatoimijuutta terveydenhoidossa (ravinto, liikunta, ”mikä sopii juuri minulle” -ajattelu = kehon kuunteleminen yms, unohtamatta tietysti henkisen hyvinvoinnin edistämistä psykologisin keinoin).

    • Olen samaa mieltä kanssasi. Itselleni on muodostunut varsin kattava verokosto erilaisia terpeutteja, joille sitten voin ohjata tarvittaessa (käytän näitä palveluita paljonkin). Näihin sisältyvät mm. erilaiset psykodynaamiset terapiamuodot, hypnoositerapia, osteopaatti, akupunktio, OMT-fysioterapia jne.

      Integraalisen lääkärin tehtävänä olisikin hahmottaa se kokonaisuus mitä ihminen tarvitsee ja sen myötä ohjata oikeisiin jatkohoitoihin; ihan kaikkea ei tarvitse tehdä itse 🙂

      • Ihanaa luettavaa! Työskentelen sosiaaliterapeuttina (erityisesti taideterapiaa, hypnoterapiaa ja jooga ohjausta) USAssa juuri tällaisella klinikalla:

        http://www.kalispellregional.org/hcnw/montana-center

        Meillä länsimainen lääketiede ja lempeät hoitomuodot (akupunktio, hieronta, fysioterapia, naturopatia, psykoterapia, hypnoterapia, jooga, taideterapia, kiropraktiikka) ovat yhdistettyinä saman katon alla, ja viikoittaisissa hoitopalavereissa keskustelemme parhaasta tavasta edetä kipupotilaiden hoidossa.

        Olen ollut Suomessa koko kesän siinä toivossa, että voisin 24 vuoden jälkeen palata Suomeen ja löytää jotakin vastaavaa työtä, mutta etsinnän tulokset ovat olleet surkeita. Erityisesti olen ollut harmissani täällä edelleen jatkuvasta taistelusta vaihtoehtoishoitoja vastaan. Miten ne voivat olla vielä niin monelle lääkärille niin uhkaavia? On ihana kuulla, että löytyy teitäkin, jotka uskaltavat rikkoa rajoja ja kyseenalaistaa vanhentuneita kuvioita.

      • Onpa hienoa kuulla! USA:ssa on moni asia edellä, voisi joskus kuvitella, että jotain yhtä kehittävää tehtäisiin myös täällä eikä vain hypittäisi muiden poliittisten päätösten vanavedessä pikkuveljenä.

        En osaa sanoa, miksi monet kokevat vaihtoehtoishoidot (ihme sana tämäkin) niin uhkaaviksi. Tai oikeastaan osaan: viittaamani rationaalinen maailmankatsomus estää kaiken sen “ylä”- tai “ala”puolelle sijoittuvan hoidon. Hard science, evidence based ja muita hienoja termejä viljellään urkalla. Kaikki pitää nykyään olla kaksoissokkotutkimuksia ja randomoituja, jotta yhtään mitään voidaan päätellä. Mitä tule esimerkiksi ravitsemukseen, ovat tälläiset tutkimukset käytännössä mahdottomia.

    • No nyt! Itse sairastan syöpää ja olen lääkäreiltäni kysellyt, miten voisin itse auttaa itseäni, jotta kestäisin kovat hoidot mahdollisimman hyvin. Yksi sanoi, että kohtuullinen liikunta on ainoa, joka mitattavasti auttaa. Kerroin sauvakäveleväni päivittäin 10 km ja hän oli sitä mieltä, että sitä moni jo pitäisi kohtuuttomana… Toisen lääkärin ohje oli, että älä nyt ainakaan ala ryyppäämään. Eli totta kai yritän syödä terveellisesti – mistä ei kyllä lääkärit ole mitään sanoneet – ja kuntoilla, koska itsekin arvelen niistä olevan hyötyä eikä ainakaan haittaa. Mutta arvelen, että voisi olla vielä jotain muutakin, mutta menevätkö ne jo uskomushoitojen puolelle. En siis olisi korvaamassa mitään varsinaisia syöpähoitoja millään vaan tosiaan kysellyt miten vielä voisin yleisvointiani kohentaa.

      • Monessa keskustelussa on tullut esille, että syöpäsolut käyttäisivät sokeria polttoaineenaan. Eli yksi vinkki voisi olla sokerin karsiminen minimiin tai jopa kokonaan pois. En tiedä koskeeko asia myös esim. hiilihydraateista syntyvää sokeria. Mutta vinkiksi etsintään…

      • Hei Inkivääri,

        Näin joskus muutama vuosi sitten dokumentti-ohjelman telkusta, muistaakseni tanskalaisesta miehestä, joka isänsä sairastuttua syöpään rupesi selvittämään erilaisia vaihtoehtoja perinteisen lääkehoidon rinnalle. Liikunta oli yksi ja tietyn aikaa hyvin tiukka ruokavalio toinen… ohjelma oli koskettava ja toivoa antava, mutta valitettavasti en muista nimeä. Ruokavaliosta muistan vain sen, että siihen sisältyy mieletön määrä valkosipulia ja paljon raakaravintoa(kasvis).

        Hienointa siinä oli juuri tämä yhteistyö. Mies kävi perinteisissä syöpähoidoissa ja tutkimuksissa sairaalassa, mutta siinä ohessa teki oman osuutensa (joka vaati kyllä varmasti paljon itsekuria ja uskoa).

        Tuloksena oli lääkäreitäkin hämmentäviä nopeita tuloksia parempaan suuntaan. Sitä en tiedä, että kuinka suuri osuus oli asiaan uskomisella ja ruokavalion todellisella merkityksellä. Onhan todettu, että ihmisen oma mieli on ehkä suurin voima.

        Voimia, uskoa ja toivoa!

      • Hei Inkivääri!
        Tutustu ihmeessä antioksidanttiklinikkaan!
        Kärjistettynä kyseessä on hoitomuoto, jossa potilaalle annetaan ns. yliannostuksia (hyvin imeytyviä) vitamiineja, hivenaineita, antioksidantteja sekä luonnontuotteita jotka puhdistavat kehoa. Näin keho alkaa korjaamaan itse itseään solutasolla.
        Olin itse hoidettavana ja jo kahdessa kuukaudessa parannuin kroonisesta suolitulehduksesta jota olin sairastanut kymmenisen vuotta. Siis koko nuoruusiän.
        Huomasin myös että tulehdustilat ympäri kehoa loppuivat ja esimerkiksi hampaan paha juuritulehdus katosi. (Seuraavalla kerralla hammaslääkärissä kolme eri lääkäriä ihmetteli tulehduksen nopeaa paranemista.)
        Olen nyt elänyt kaksi vuotta terveenä, syöden luomuruokaa ja välttäen sokereita ja prosessoitua ruokaa.

        Hoitokeinon isä, Kaarlo Jaakkola kertoi minulle että he ovat saaneet loistavia tuloksia yhdistetyllä hoidolla syöpähoitojen yhteydessä.

        -Taneli

      • Olen sairaanhoitaja itsekin ja valitettavasti varsinkin aikaisemmin moni oli sitä mieltä, että anna vaan se pilleri esim. kakkostyypin diabeteksessa eikä ollut juuri halua muuttaa elämäntapoja. Nyt taas tuntuu, että moni haluaisi hoitaa sitä ruokavaliolla ja liikunnalla, mutta he kokevat, että lääkärit leimaavat heidät hoitokielteisiksi, koska he kieltäytyvät lääkkeistä!

      • Kannabisöljy on todistetusti parantanut syöpää maailmanlaajuisesti. Valitettavasti aine on kielletty monista syistä. Vaikuttava aine on THC joka tuhoaa syöpäsolut. Voit kasvattaa kasvia itse kesällä ja puristaa siitä öljyä. Kannattaa kokeilla äärimmäisenä keinona jos mikään muu ei auta.
        Muistutukseksi kyseinen LUONNONTUOTE on ollut Suomessakin suosittu rohto/ lääke vielä viime vuosisadalla ennen sen kriminalisointia. Tähän aikaan sitä jopa suositeltin yleisesti ihmisille.
        Osasyy sen laittomuuteen voi olla se että luonnontuotetta ei voida patentoida joten kuka tahansa voi kasvattaa sitä ja käyttää lääkkeenä. Tämä ei aja lääkeyhtiöiden etua.

        Miettikää itse ja seuratkaa rahavirtaa.

      • Tuo Tiinan mainitsema dokkari lienee tämä: http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokumentit/taistelu-syopaa-vastaan
        Kommenteissa mainitaan Ruokavalio ja syöpä -kirja.

        Itselläni ei ole ollut mitään erityisen vakavaa, mutta olen joutunut ravaamaan lääkärillä kesän aikana melko useasti, turhaan. Minua turhauttaa juuri se, että aina lykätään pilleripurkkia käteen, ja sehän ei koskaan ratkaise itse ongelmaa – eikä ainakaan minun ongelmaani olisikaan ratkaissut, olisin saanut popsia Buranaa ja muita tulehduskipulääkkeitä hautaan saakka vaivan parantumatta. Turhauttaa, että saan olla itse se, joka etsii tietoa ja miettii mikä minulla voisi olla. Mielestäni olen ihan turhaan maksanut lääkäreille, tai ainakin ollut hinnakasta reseptin kirjoittamista ja sekin harmittaa sillä ei se raha kaikilla puussa kasva! Avun olen löytänyt ihan muualta. Ilman omatoimisuutta luultavasti en ollenkaan. No jaa, itse asiassa kiitokset kyllä hieman lääkärikunnallekin, mutta sekin oli Suomen rajojen ulkopuolella. Palvelualttius oli hieman jotain toista. Tiedän, että on upeita tarmokkaita lääkäreitäkin, mutta on kai vaan ollut huono tuuri.

      • Elävän ravinnon yhdistys järjestää luennon jolla kolumbialainen lääkäri ja itse syövästä toipunut Sandra Rangel kertoo syövän vaihtoehtoisista hoidoista, lisätietoja täältä http://www.hippocrates.fi/

      • Hei suosittelisin tarkistamaan myös rasvahappotasapainon. Kun se on kunnossa keho pystyy paremmin taistelemaan syöpää vastaan.

      • Otan osaa. Syöpä on kyllä yksi viheliäimmistä sairauksista mitä voi saada. Muutamalla tutulla on ollut eri laatuisia syöpiä ja onneks ovat vielä hengissä. Kuten sinäkin. Tässä viime keväällä aloin tutustua kaverisin toimesta oikein kunnolla semmoiseen ruokavalioon kuin ketoosi. En tiedä onko tuttu mutta suosittelisin siihen tutustumista. Yksi hyvä paikka aloittaa on http://www.pronutritionist.net/vahahiilihydraattinen-ruokavalio-ja-syopa-osa-7/. Siellä ja muuallakin paljon juttua siitä että kun keho on ketoosissa alkaa keho tuottamaan ketoaineita joita terveet solut osavat käyttää mutta syöpäsolut eivät osaa käyttää kuin glukoosia (en tiedä onko tästä tehty tarkkaa tutkimusta). En voi kyllä vahvistaa tätä mutta monesta eri lähteestä olen samaa lukenut. “Ihmisten terve solukko on sopeutunut ketoosiin vuosituhansien aikaan, kun ruokaa ei ole ollut aina tasaisesti saatavilla. Sen sijaan syöpäsolut eivät teorian mukaan ole sopeutuneet käyttämään ketoaineita, vaan näivettyvät pois (Seyfried et al. 2008).”. Vähän sama lukenut muualtakin. Suosittelen koettamaan.

      • Teema-kanavalta tuli 18.1.2014 dokumentti, jossa kerrottiin paastoamisesta syöpähoitojen tukena. Ohjelma löytyy yle areenasta ja on katseltavissa vielä 14 päivää.

      • Juups, katselin sen itsekin. Aika vastakkaista omille ohjeille, joiden mukaan on syötävä vaikk suklaata jollei muu maita…

    • Kiitos Salme ja Olli! Itse koen kyllä työskenteleväni yli ammattirajojen, kun työskentelen psykofyysisenä fysioterapeuttina. Suomessa meitä on jonkin verran, ja on myös olemassa psykofyysisesti suuntautuneita psykoterapeutteja, mikä on loistava asia! Me oikeasti jo saammekin aikaan isoja muutoksia kun otamme asiakkaan huomioon holistisen maailmankuvan kautta; keho, mieli, henkisyys ja sosiaaliset tekijät huomioiden (unohtamatta myös ravinto- ym. elämäntyyliasioita). Jatketaan tätä tärkeää, uudistavaa työtä!

  3. Hieno kirjoitus! Onneksi on olemassa kaltaisiasi rohkeita kavereita jotka valitsevat kollegiaalisuuden ja helpon tien sijaan ihmisten ja potilaiden edun. Tie on varmasti palkitseva mutta myös varmasti erittäin raskas aikajoittain.

  4. Kiitos tästä kirjoituksesta OlliS ! Vuosikymmeniä Lymen tautia sairastaneena olen 1970 luvulta alkaen saanut apua oireisiini ruokavaliosta ja vaihtoehtohoidoista.

  5. Kiitos ansiokkaasta kirjoituksestasi!

    (Erittäin) kriittisiä näkemyksiä (mm.) lääketiedettä kohtaan esittää Nassim Nicholas Taleb uusimmassa teoksessaan “Antifragile: How to Live in a World We Don’t Understand”.
    – Kimmo

  6. Itselleni tehtiin radikaalileikkaus kurkkuun 2010, kolme päivää kopissa säteilin. Tarkastuksissa ei tähän mennessä ole mitään ollut…(kop, kop). Viimeisin juoksulenkkini on 12km. Liikunnan määrä tapauskohtaisesti on varmasti hyvin yksilöllistä. Omaa kehoa täytyy kuunnella ja tehdä asioita niin kauan kuin se on nautittavalla tasolla. Olen noudattanut vanhanajan ruokaympyrää ja jättänyt kaikenmaailman dieetti tuotteet pois. Keho saa luontaista energiaa, painokin pysyy oikeasti kurissa. Tämä on tietenkin hoidon jälkeistä aikaa, mutta enpä ole näin hyvässä kunnossa ollut viimeiseen kymmeneen vuoteen. Toppuuteltukin on.. Toivotan kaikkea hyvää sinulle Inkivääri. Usko itseesi.

  7. Mukava kuulla että koululääketieteenkin piirissä alkaa joku vihdoin heräillä tähän asiaan. Ei muuta kun hyviä jatkoja kirjoittajalle että jaksaa rummuttaa tätä viestiä siellä omissa ammattipiireissä. =)

  8. Kiitos Olli tästä kirjoituksesta! Aihe on todella tärkeä ja on mahtavaa nähdä, että on olemassa ainakin yksi lääkäri, joka osaa katsoa ihmisen terveyttä laajemmasta näkökulmasta :). Itse olen kroonisen selkäkivun kanssa useaan otteeseen tuskastunut terveydenhuollon kapeakatseisuuteen.

    Toivottavasti jaksat kirjoittaa ja puhua aiheesta jatkossakin!

  9. Kiitos kannustuksesta ja kommenteistanne minulle:) Olen aina syönyt terveellisesti perusraaka-aineista itse tehtyä ruokaa ja mm. paljon valkosipulia arkiruokana. Uskosta ei ole puutetta, jos tilastollisesti yksikin paranee, miksi se en voisi olla minä? Oma lääkäri sanoi sen lisäksi, että älä nyt ainakaan ryyppäämään ala, että olet kadehdittavan hyväkuntoisen näköinen8) Ehkä sekin sai hänet ajattelemaan, että ei tässä nyt taida enempää voida mitä jo teen? Ruokavalioon kiinnitän nyt erityistä huomiota tietysti, raakaruokaakin olen miettinyt, mutta se on jäänyt runsaitten salaatti-, hedelmä- ja marja-annosten tasolle ja esim. kaaleja syön nyt vieläkin enemmän kuin ennen. Ajattelin juuri soitella ravitsemusterapeutille…

  10. Loistava kirjoitus. Olen itse kouluttautunut Meta-terveysvalmentajaksi, tarkoituksenani kyetä auttamaan itseäni ja muita kokonaisvaltaisen henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin ymmärtämisen kautta. Tällä hetkellä suurin haaste terveydenhuollossa on varmasti se, kuinka tuodaan yhteen modernin lääketieteen saavutukset ja muut lähestymistavat, kuinka ymmärrämme sairauden alkuperäisiä syitä ja kuinka voimme vaikuttaa niihin, sulkematta pois eri vaihtoehtoja. Yleisnäkemys tuntuu olevan melko mustavalkoinen, joko-tai asenne. Joko kallistutaan modernin lääketieteen puolelle tai sitten lähdetään vaihtoehtoiselle linjalle. Molempien lähestymistapojen ongelma on se, että vastuu paranemisesta on ulkopuolisella henkilöllä, ja tarvittavia muutoksia potilaan elämässä ei tapahdu. Ruokavalion muutoksilla on varmasti todella suuria vaikutuksia moneen sairauteen, ja se on usealle ensiaskel vastuun ottamiseen omasta terveydentilasta. Tämän lisäksi tarvitaan myös ymmärtämystä muista tekijöistä, jotka ovat johtaneet sairastumiseen, ja toivon että tulevaisuudessa näitä resursseja on enemmän tarjolla jokaiselle. Tämä blogi voi olla merkittävä kanava tarjoamaan näitä resursseja. Laitan kirjoituksesi jakoon välittömästi!

    Uskon, että terveysvalmentajat voivat tulevaisuudessa täyttää tätä puuttuvaa roolia yhteiskunnassamme, henkilöä joka auttaa ihmistä ottamaan itse vastuuta terveydestään, asiantuntijaa joka voi auttaa läpi paranemisprosessin. Jokainen on luonnollisesti vastuussa omasta elämästään, mutta useasti ilman tukea ja ammattilaisen otetta asiaan lopputuloksena saattaa olla hämmennys. Informaatiota on saatavilla loputtomasti ja jokaisen tehtäväksi sitten jää arvioida, mitkä ohjeet sopivat omaan, uniikkiin elimistöön. Uskon että tämä on yksi syy turhautumiseen, ns. “hälläväliä”-asenteeseen: “Jos asiantuntijat eivät tunnu olevan samaa mieltä mistään, voin kai sitten samantien tehdä mitä tahansa. Joku kuitenkin kumoaa pian edellisen väitteen siitä, mikä on terveellistä.” Uskon, että loppujen lopuksi jokaisen terveys on ennenkaikkea itsensä tuntemista – ymmärtämistä mitä meissä tapahtuu ja miksi. Tämän ymmärtämiseen ei vielä ole saatavilla kovinkaan paljon apua. Onneksi sentään lisääntyvässä määrin. Stressitekijöiden ymmärtäminen osana sairastumisprosessia on varmasti yksi tärkeimmistä huomioonotettavista asioista.

    Kaltaisiasi lääkäreitä tarvitaan todella, sillä niin kauan kuin lääkärit ja muut hyvinvoinnin ammattilaiset ovat toisiaan vastaan, terveydenhuoltomme ei todella kykene kehittymään potentiaaliinsa. Lääkärin sanalla on moninkertainen painoarvo kehenkään muuhun terveyden ammattilaiseen verrattuna, ymmärrettävästä syystä. Toivoisin, että terveydenhuollon taakkaa voitaisiin jakaa tasapuolisemmin, yhteistyötä tekemällä, jotta jokaisella olisi mahdollisuus saada hoitoa, joka ottaa huomioon sen, että lopulta olemme kaikki yksilöitä. Terveysvalmentajat tarvitsevat kaltaisiasi lääkäreitä toimintansa tueksi, jotta me ja asiakkaame voivat saada tarvittavan lääketieteellisen informaation, ja jotta asiakas voi saada kokonaisvaltaista hoitoa: mahdollisen lääkehoidon tai operaation tarvittaessa, ja samalla saamaan muut tarvitsemasa resurssit paranemisprosessiin terveysvalmennuksen muodossa, ennenkaikkea ymmärryksen siitä, mikä on johtanut sairauteen ja mitä hän voi itse tehdä asian eteen. Yhteiskuntamme asettaa täysin epärealistiset odotukset yhden ammattikunnan kontolle: lääkärin tulisi voida parantaa kaikki. Kiitos tästä kirjoituksesta, lisää tällaista!!

    • Kiitos syvällisestä ja pitkästä kommentistasi. Arvostan todella paljon erilaisia perspektiivejä ja yksi toiveistani onkin, että tämän myötä ymmärtäisi myös lääkärikunnan edustajat ihmistä hieman kokonaisempana.

      • Ymmärtää jotku. Mutta tämä järjestelmä uuvuttaa lääkärit, koska työtä ei saa tehdä potilaan parhaaksi. kts kirjoitukseni alemapana. Nyt pyrin saamaan itseni kuntoon sisältäpäin ja kts sitten uusia näkymiä (mm akupunktio, vitamiinit yms)

  11. Ei pidäkään panna kaikkia munia samaan koriin. Koululääketiede on vain yksi diagnoosi- ja hoitotraditio muiden joukossa. Sen hyötyjä ovat suhteellisen tehokkaat lääkkeet, mutta haittana huono diagnostiikka juuri kokonaiskuvan puuttumisen takia, mikä estää sairauksiin puuttumisen niiden kehittymisvaiheessa, epätasapainotilan alkaessa. Itse olen kouluttautunut terveydenalan ammattilaiseksi integraalisen diagnoosi- ja hoitometoditradition mukaan. Vain siksi, että yhteiskunta tukee koululääketieteen palveluja, ei pidä mennä siihen halpaan, että se olisi se oikea tapa. Koululääketieteen harjoittajien diagnoosit ovat ainakin omalla kohdallani useimmiten menneet vikaan.

  12. Olet varmaan kuullut tämän ennenkin Olli, mutta; hienoa tekstiä, olisipa kaltaisiasi lääkäreitä enemmän 🙂

  13. Hei Olli!

    Kiitos rohkeudestasi ja positiivisesta asenteestasi!
    Koska sinun työtunnit lääkärinä ovat täynnä, olisiko sinun (vapaa-ajalla 😉 )mahdollista perustaa sivusto/laittaa jakoon vastaavasti ajattelevien lääkäreiden nimiä?
    Heidän suostumuksellaan tietenkin 🙂
    Pula on kova.
    Lastenlääkäreistä lähtien jotka ilmoittavat (myös yksityisillä asemilla) ettei ruokavaliolla ole mitään tekemistä lasten terveyden kannalta ja perinteinen lautasmalli on hyvä. Aina.
    Näiden lääkäreiden nimet olisiat varmasti tarpeeseen tulevia kaikille jotka ovat huolissaan itsestään/lähimmäisistään. Antioksidantti-klinikallekin saa kuulemma nykyisin jonottaa jopa kuukausia, että kyllä ihmisiä kiinnostaa jo tehoava hoito.
    Vastuu omasta ja lasten terveydestä on kaiken pohjalla.
    Vastuu vaan on niin rankka kantaa ja peiliin katsoa, että on kai valheellisesti vielä kiva hakea kaiken pelastava pilleri lääkäriltä, niin ei tartte vielä hetkeen peiliin katsoa ja vastuuta harteilleen nostaa.
    Tsemppiä ja iloista päivänjatkoa kaikille!

  14. Inkiväärille: Googlella löytyy syöpään vaikuttavia ruoka-aineita. Ainakin yksi löytyy kirjana myös suomeksi. Nopeasti listattuna : kurkuma, inkivääri, kaalit, erityisesti parsakaali raakana (paitsi jos on kilpirauhasessa häikkää), männynhavupuu-uutejuoma auttaa ravinnetankkauksessa. Pakurikääpä on ehdoton, mutta joidenkin hoitojen aikana lääkärit ovat sen kieltäneet. Isoisäni joi ruokasoodavettä joka aamu, jotta ei saisi syöpää. Yhden teorian mukaan syöpä on sienikasvusta, joka voidaan parantaa ruokasoodalla (vimeosta löytyy tästä ohjelma ;Miksi syöpää ei saa parantaa) http://bambuser.com/v/1548437. Youtubesta löytyy englanninkielisiä pätkiä syöpäruokavaliosta ja yrteistä, jotka auttavat elimistöä paranemaan syövästä. Meissä jokaisessa on syöpäsoluja, joillakin ne vain pääsevät villiintymään. Villiintymisen voi estää mm. oikealla ph-tasapainolla ja tietyilla ruoka-aineilla.

  15. Hei Olli! Olen lääkäri ja varsin samoilla linjoilla. Jätin sulle fb-viestin muut kansioon, lue joskus jos ehdit… Olis siistiä löytää ne muutkin kollegat jotka uskaltavat ja haluavat ajatella sairauksien hoidosta ja ehkäisystä kokonaisvaltaisesti. Kiitos paljon rohkeudestasi ja esimerkistäsi!

  16. Hyvä kirjoitus.Kunhan saadaan lääkärit tajuamaan tämä asia niin hyvä, vielä isompi asia on saada ymmärtämään potilaat/asiakkaat samaa asia. Itse työskentelen sairaanhoitajana ja yritän saada asiakkaitani ymmärtämään omien valintojen merkityksen omalle hyvinvoinnille. Moni haluaa ulkoistaa ongelmansa, saada pillerin, joka parantaa heti. Kovin montaa asiakasta en ole kohdannut, joka olisi itse kysynyt mitä voisin tehdä jotta oloni olisi parempi.

    • Tämä on Riittta vaikea ongelma … saada potilaat ymmärtämään omien valintojen merkityksen hyvinvoinnilleen. Teen vapaaehtoistyötä Borrelioosi-potilaiden keskuudessa ja olen törmännyt tähän ongelmaan liian usein.

  17. Sinulla on sellaiset piirteet, joita toivoisin jokaisella lääkärillä olevan. Kutsumus, syvä halu ja kiinnostus oikeasti auttaa ihmisiä. Eikä motiivisi olla lääkäri ole selvästikään se, että voit kertoa sukujuhlissa olevasi korkeasti koulutettu lääääkäri koska osasit matikkaa,fyssaa ja kemiaa sekä bilsaa peruskoulussa. Hieman karkea yleistys mutta on oikeasti erittäin raskasta olla paperilla terve ja silti fyysisesti sairas. Nyt apua henkiseen ja hieman myös fyysiseen puoleen on tuntunut löytyvän akupunktiosta ja rentoutusharjoituksista.

  18. Täsmälleen sama kuvateksti sai minut kiehumaan lukiessani artikelia. Mutta se kertoo omasta mielestäni myös siitä, että yhteiskunta jakautuu kahdenlaisiin ihmisiin. Niihin, jotka haluavat ottaa asioista selvää ja niihin, jotka kokevat, että on ihan okei, että syö vahvoja lääkkeitä yms. koska niin voi jatkaa omaa totuttua elämäänsä ilman panostusta vaativia muutoksia… Toiset tuntuvat oikeasti ajattelevan, että tämä on lääketieteen ainoa tehtävä. En missään nimessä tarkoita, että tämä on hyvä asia, on sairasta hoitaa kehoa sairastuttamalla sitä tavallaan lisää. Mutta se kertoo ihmisestä; kokonaisvaltaisessa lääketieteessä kun monesti joutuu itse tekemään jotain muutakin kuin laittamaan pillerin suusta alas.

  19. Kiitos, Olli, tuosta kirjoituksesta. Tavattoman tärkeä aihe, tärkeää kritiikkiä, ja konkreettista ohjausta suuntaan, johon on välttämättä mentävä. Tuo termi “länsimainen lääketiede” hivenen arveluttaa. Se antaa osviittaa, että sellaiset itämaiset vaihtoehtohoidot, joiden tieteellinen perusta voi olla tyystin olematon, olisivat parempia.
    Minusta kyse on vain huonosta tieteestä. Tieteen kuuluu korjata itseään, ja lääketieteen piirissä tätä kaivattaisiin kovasti. Ben Goldacre kuvaa kehnoa lääketiedettä mainiosti tuossa TED talks puheessaan: http://www.ted.com/talks/ben_goldacre_what_doctors_don_t_know_about_the_drugs_they_prescribe.html
    Tutkimuksen ja julkaisutoiminnan rahoitus pitäisi saada muutettua niin, että saadaan aitoa, induktiivista perustutkimusta, eikä sellaista, jossa tutkimus räätälöidään haluttuun lopputulokseen. Samalla lääkärikoulutusta pitäisi muuttaa samaan suuntaan. Miten tämä sitten tapahtuisi, kun saatavilla oleva raha on lääketeollisuudesta peräisin?

  20. Itse olen valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi keväällä -01 ja olen saanut tosiaan tarpeekseni kuinka lääkäreidien pitäisi mennä vain byrakratian ja rahakirstun vartiajan mukaan eikä potilaan parhaaksi. Itse olen joutunut olemaan uupumuksen vuoksi jo vuosia kuntoutustuella enkä enää aio palata lääkärin työhön, vaikka kuinka kiitelty ja pidetty lääkäri kuulema olenkaan ollut. Ikävä tulee potulaitani, mutta niin kauan kuin tämä meidän terv.huollon järjestelmä ei toimi, en aio olla siinä osallisenakaan. ja huom! uupumukseeni tosiaan syötettiin useamman vuoden lääkkeitä jos minkälaisia. Ne lopetin ja käytän vahvoja vitamiinivalmisteita yms.

  21. Takertuminen tuohon kuvatekstiin oli ihan turhaa, ei sitä ole lääkäri kirjotitanut, vaan toimittaja, joka ei ymmärrä asiasta enempää kuin sen, mitä juttua varten sai tietää.

    Muuten juttusi on täyttä asiaa. Jostain kuulin, että jos potilas ei käytä lääkkeitä säännöllisesti, hän menettää erityiskorvattavuusstatuksensa eikä saisi lääkkeitä siis enää lainkaan halvemmalla? Tämä siis tarkoittaisi sitä, että kannattaa ostaa lääkkeitä kaappiin (paksusuolentulehduskseen) enemmän kuin tarvitsee, jotta niitä olisi sitten saatavilla edullisesti, jos oireet taas alkavat vaivata.

  22. Hei.
    HS:n artikkelin kirjoittajana haluaisin lisätä pari tarkennusta:
    Haastattelemani nainen kertoi, että hänelle eri ruokavalioiden kokeilut eivät tuoneet muutosta oireiluun tai taudin aktiivivaiheiden esiintymiseen. Asia oli kieltämättä ilmaistu hieman harhaanjohtavasti jutussa, pahoittelut siitä.
    Naisen esimerkki siis osoitti osaltaan sen, mitä gastroenterologian erikoislääkäri, dosentti Perttu Arkkila sekä monet muut jutun taustaksi haastattelemani suolistosairauksien tutkimusta tekevät lääkärit totesivat: toisilla ruokavalio auttaa, toisilla ei.
    Sosiaalisen median ihmeparantumistarinat ovat, kuten varmaan itsekin ymmärrät, täysin eri asia kuin “tieteellinen evidenssi”.
    Verkkoparlamentin tositarinoissa toistuvat lähinnä kulloinkin muodissa olevat syyt ja parannuskeinot; milloin vilja, milloin rasva, milloin liha, ja niiden poisjättäminen ruokavaliosta.

    “On jonkin verran näyttöä, että lapsuudessa saadut antibiootit voisivat altistaa suolistosairauksien ilmaantumiselle myöhemmällä iällä. Tarvitaan kuitenkin vielä lisätutkimuksia, jotta sitä voisi pitää merkittävänä syynä”, Arkkila sanoo jutussani.
    Uskoisin, että tämän varovaisuuden taustalla on lääkäreiden etiikka ja pienimmän riskin hoidon periaate; voidaanko tällä tiedolla lakata suosittelemasta antibiootteja pahan ylähengitystie- tai vaikka korvatulehduksen saaneelle lapselle? Mikä olisi korvaava hoitomuoto?

    Ruokavaliosta sen verran, että vilkaisin suomalaisten ruokailutottumuksien muutosta:
    Yleisimpien viljojen käyttö (vehnä ja ruis) on laskenut vuodesta 1970 tasaisesti, joskin maltillisesti. Tuoreden kavisten määrä henkeä kohden on noussut huikeasti, vuoden 1970 16,2 kilosta toissavuoden 62,9 kiloon.
    Voin kulutus on laskenut merkittävästi, mutta toisaalta margariinin kulutus pysynyt lähes samana noin 40 vuotta.
    Lihansyönti on kasvanut merkittävästi (v. 1970 42,9 kg / hlö / vuosi, v. 2011 77,2 kg) mutta, yllättävää kyllä, sokerin kulutus laskenut samassa ajassa 45,1 kilosta 30,1 kiloon.
    (Lähde: Tilastoksekus http://tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_tulot.html)

    Nuo tilastot eivät ainakaan äkkiseltään tue sitä teoriaa, että nykyisten 20-30 -vuotiaiden (syntyneet 80-luvulla ja 90-luvun alussa) ruokailutottumukset olisivat merkittävästi huonommat kuin vaikkapa vanhempiensa ikäpolven syömistavat ja siten syypää suolistosairauksiin.

    • Kiitos kommentistasi Anna!

      Ihmeparantumisista ei suinkaan ole kyse ja toivoisinkin, että tämä etenkin lääkekeskeisesti hoitavien suosima termi joutaisi jo unholaan.

      Olen esimerkiksi itse saanut hoidettua suolistosairauspotilaita lääkkeettömiksi integraalisella hoidolla, mikä sisältää ruokavaliomuutokset, tarkat metaboliset mittaukset, suoliston mikrobiomin tasapainottamisen, suoliston permeabiliteetin korjaamisen, mahdollisten patogeenien häädön sekä etenkin jatkuvan stressinhallinnan ja negatiivisten ajatusten muuttamisen.

      Kommentti lapsuuden ajan antibiooteista on erittäin tärkeä, sillä suuri osa näistä(kin) sairauksista alkaa kehittymään varhaislapsuudessa. Varsinkin 0-2 vuotiaana saadut antibioottikuurit vaurioittavat suolistoa erittäin merkittävästi. Erilaisia hengitystieinfektioita (ja muitakin ifektioita) voidaan ehkäistä huolehtimalla suoliston mikrobiologisesta tasapainosta sekä välttämällä tulehdusta provosoivia ruoka-aineita sekä ympäristön toksiineja.

      Itse olen käytännön vastaanottotyössäni havainnut, että suosittelemani anti-inflammatorinen ja antiravinnevapaa ruokavalio auttaa käytännössä jokaista potilasta. Vaikutustaso vaihtelee muun elimistön tilanteen mukaan (mikä on oksidatiivisen stressin taso, suoliston epiteelisolujen tilanne, mikrobiomi suolistossa, mahdolliset piilevät infektiot, yleinen stressitaso ym.). Näen kuitenkin, että panostamalla ravinteikkaaseen tulehdusta minimoivaan ruokavalioon ei sitä voi olla muuta kuin hyötyä.

  23. Yksilöllisestä lääkityksestä puheenollen täytyy muistaa myös se, että käytännössä lääkkeet on testattu uroksilla (uros rotat). Näin kuulin yhdestä dokumentista. Eli kuinka monen lääkkeen annostus ja vaikutus on laskettu miesten mukaan. Naiset ovat erilaisia.

  24. Lääketiede ei ole varsinaisesti lääketiedettä, vaan 30-luvulla syntynyt bisnesidea, lääketeollisuustiede. Idean isä oli Rockefeller, joka lobbasi lääketeollisuustieteen vallitsevaksi suuntaukseksi. Rockefeller itse käytti pelkästään homeopatiaa oman terveytensä hoitamiseen, mutta ymmärsi varsin hyvin, että jos ainoaksi lailliseksi hoitomuodoksi tulevat synteettiset lääkkeet, jotka valmistetaan hänen tehtaissaan hänen raakaöljystään, homma poikisi suunnattomat profiitit, koska hoito ei paranna vaivaa, vaan helpottaa oiretta kunhan lääkettä syö joka päivä loppuikänsä.

    Olen hoitanut itseltäni omat terveysongelmani, jotka veivät minut eläkkeelle -86, ruokavaliolla, ja nyt opetan muita samaan. Esimerkiksi mielenterveysongelmat katoavat valtaosin alle 24 tunnissa ravitsemushoidolla.

  25. Valaiseva blogi, joka vain vahvistaa minunlaiseni maallikon käsitystä siitä, että usein myös vaikeissa tilanteissa, jossa oikeasti tarvitaan leikkausta, tehohoitoa ym., putoaa henkilökunnan päästä (sanoisin, valitettavasti, että lääkärien -) tavallinen maalaisjärki.
    Esimerkkinä vaikkapa vaikeasti sydänvikainen, silloin 3v, poikani, joka oli maannut letkujen jatkona 2 kk ja pääsi kotiin. No, hän nyt oli yhtä luuta ja nahkaa ja opetteli uudestaan kävelyä sillä seurauksella, että polvien ja nilkkojen nivelet tulehtuivat vuoronperään.
    No, hoitava erikoislääkäri ehdotti heti kortisonipiikkejä ja kalliita kuvantamistutkimuksia ja en muista mitä lääkkeitä ja kontrollikäyntejä vielä! Olin itse niin väsynyt, että maalaisjärkeni ei toiminut. Sitten fysioterapeutti ehdotti kylmähoitoa (eli kylmäkääreitä vuorollaan kipeään niveleen). Kun hän tämän avaintermin (kylmähoito) sanoi, tajusin heti, että siinä se pelastus on. Peruutin kaikki pistos – ja tutkimusajat siltä istumalta. Kaksi kuukautta pelattiin näillä kylmäkääreillä ja niin ne tulehdukset lopulta loppuivat!
    Tämä siis esimerkki. Tähän rinnastettavia esimerkkejä voisin kertoa sadoittain 14 vuoden omaishoitajaurani varrelta. Karmeitakin. Onneksi kuitenkin maalaisjärkeni on useimmiten pelannut ja ollaan päästy vähemmällä, niin vammaisen lapseni kuin vanhojen vanhempienikin terveyden säilyttämisen kanssa.
    “Lääketeollismi” todellakin jyllää terveydenhuollossa! Tällaiset lääkäriblogit, jotka ottavat homman kokonaisvaltaisemmin, esim. ravinto ja liikunta, ovat enemmän kuin tervetulleita!
    Vaan miksi, oi miksi, tämä yksinkertainen maalaisjärki niin helposti heittäytyy pois päältä potilas-lääkärisuhteessa? Hämmästyttävää. Ja minun, omaishoitajan, näkökulmasta, välillä hyvinkin turhauttavaa.

  26. Olen oikein tyytyväinen, että sytostaatteja on olemassa ja uskon, että lääketeollisuus yrittää ihan oikeasti etsiä parantavaa hoitoa syöpiin. Syöpähoitoja taitavat tutkia ja kehitellä myös lääketeollisuudesta riippumattomat tutkimuslaitokset – vai saavatko nekin rahansa lopulta sylttytehtaalta? Olen onnellinen, että on leikkaushoidot ja tuntuu hyvältä, että iso osa kasvaimista on saatu leikattua pois. En siis ole tyrmäämässä mitään olemassa olevaa syöpähoitoa.Tiedän kyllä, että Kiinassakin hoidetaan syöpiä menestyksellisesti ihan erilaisilla hoidoilla kuin täällä, mutta niistä on vaikea saada kunnollista, tutkittua tietoa – uskon tutkimustuloksiin.

    Itse kaipaan vain sellaista ohjeistusta miten voisin itse auttaa itseäni kestämään kovat hoidot. Kaksi suurta leikkausta (suoli, maksa) meni hyvin, kun peruskunto on hyvä, mutta kyllähän ne kuntoa kuluttavat ja lisäksi vielä sytostaattihoidot. Edessä on ehkä vielä keuhkoleikkaus, joten kuntoa vielä vaaditaan. Kuitenkin luotan koululääkäreihin, joten haluaisin heidän suustaan tiedon vaikka antioksidanttihoitojen elvyttävästä vaikutuksesta.

    Sitäkin mietin, että kieltääkö meillä järjestelmä heitä kertomasta vaikka he tietäisivätkin? Onko ohjeistus niin säänneltyä, että vain sovituista ja yhdessä hyväksytyistä hoidoista saa puhua? Syntyykö suuri haloo, jos he suosittelevat kalliita yksityisklinikoita, kun potilaina on ihmisiä, jotka hädin tuskin selviävät sairauden aiheuttamista peruskuluista?

    • Inkiväärille:
      Toivuin v. 2008 vakavasta kahta eri perää olevasta yhtäaikaisesti puhjenneesta hormonaalisesta syövästä, jossa leikkauksen jälkeen mm. jäi pahaan paikkaan 7 cm:n kasvain. Sain 8 sytostaattikertaa ja 3 sädehoitokertaa, suuren lahjan yhteiskunnalta ja tieteeltä. Kyselin, voiko potilas tehdä itse jotain tai tutkitaanko ravitsemusta, ympäristötekijöitä ym puolta, mutta siihen en saanut vastauksia. Lääkärit olivat hiukan kiusaantuneen oloisia, paitsi puolivälitarkastuksessa lääkäri vaikutti ilahtuneelta ja vastasi, että tee kaikki ihan kuin tähän asti, koska toipuminen oli edennyt hämmästyttävästi.

      Olin kyllä tutulta kuullut, että oli olemassa jokin ravintoneuvontakurssi, mutta en tullut itse siihen lähteneeksi. En uskaltanut ottaa mitään lisäravinteita, mutta noudatin Beliveau-Gingrasin Ruokavalio ja syöpä -kirjan suuntaviivoja, joista osaa noudatan edelleen. Siinä kerrotaan, mitä pitää joka päivä syödä. Sen lisäksi ryhdyin välttämään lisäaineita, olen lähes poistanut sokerin ja vehnän, vähentänyt maitotuotteita, käytän täysjyvätuotteita ja luomua sekä huolehdin pH-tasapainosta. Syön mahdollisimman aitoja aineksia enkä teollisuuden valmisteita.

      Sauvakävelin voimien mukaan ja pidin huolen, että vatsa toimi. 3-4 vuorokautta hoitojen jälkeen olivat rankkoja, mutta sitten oli 2,5 viikkoa aikaa tehdä kaikenlaista kiinnostavaa. Kaikki muu stressi oli poissa ja osasin elää hetkessä, unohdin olevani potilas. En murehtinut, miten tulee käymään, kumma kyllä. Enkä “taistellut”, Mielikuvaharjoittelin mantran kanssa: Olen täysin terve ja voimissani. Olen täysin tyytyväinen itseeni ja minua rakastetaan. (Viimeinen lause on tärkeä!), niin kauan pitää hokea ja kuvitella, että vastustava ääni omassa päässä lakkaa ja alkaa uskoa mantraan. Huuhaata ehkä, mutta uskon tämänkin osaltaan vaikuttaneen.

      Antioksidanttihoitoja antavat lääkärit ovat “koululääkäreitä” ja heillä on paljon kliinistä kokemusta hoitojen hyvästä tehosta. Muilta ei kannattane kysellä, vastustusta esiintyy suuressa määrin. Aloitin itse juuri antioksidanttihoidon kiusallisen ihottuman takia.

      Toivottavasti jaksat pitää positiivista mielialaa yllä, ottaa hetkestä irti kaiken pienenkin ilon ja haaveilla kaikesta mukavasta, mitä koettelemuksen jälkeinen aika tuo tullessaan!

      • Kiitos kaikille henkilökohtaisista kommenteistanne minulle. Oikeastihan olen elänyt varsin terveesti ja stressittömästi – minulla on ympärilläni ihana perhe ja rakastava mies, joka on myös paras ystäväni ja työtoverini:olemme luomuviljelijöitä 🙂 Syömme mahdollisimman luomua, paljon kasviksia ja kotona aina itse tehtyä, ei mitään valmismössöjä. Suurin paheeni on makean syönti ja sokerihan on paha syövän kannalta. Sainko sen siitä vai jostain muusta, sitä en tiedä, mutta uskon paranemiseen. Vaikka tilastollisesti tilanne huononee, kun etäpesäkkeitä löytyy, uskon, että jos yksikin paranee se voin olla minä 🙂

        Ajattelen paljon tulevaisuutta ja mielikuvittelen itseäni ja miestäni vanhoina tekemässä asioita – kalastelemme ja matkustelemme ja hoitelemme lapsenlapsia. Lähempänäkin on toiveita – ehkä ennätämme tehdä pienen reissun ennen keuhkoleikkausta, joka onneksi onnistuu eikä aiheuta suurta haittaakaan kuulemma tulevaisuudessa lohkon poisto.

  27. Kiitos hienosta kirjoituksesta, ajatuksiasi on aina mielenkiintoista lukea.

    Olen myös lääkäri ja työskentelen perusterveydenhuollon parissa. Olen periaatteessa koululääketieteen kannattaja, mutta en “sokeasti” suostu hyväksymään sitä, mitä virallinen linja suosittaa mm. lääkehoidoista. Pyrin huomioimaan ihmisen kokonaisuutena, johon koen vaikuttavan niin yleistilan kuin ns. sosioekonomisen aseman. Annan aina arvon myös potilaan “uskomuksille” (käytän heittomerkkejä siksi, että tahdon termin olevan mahdollisimman löyhä) enkä tyrmää. Olen avoimesti sitä mieltä, että osa luontaistuotteista on humpuukia mutta niin on osa lääketeollisuuden tuotannostakin. Tästä huolimatta olen tyytyväinen molempien olemassaoloon. Välillä olen kyllästynyt siihen, että perusterveydenhuollossa työskentelevänä olen “virallisen linjan sätkynukke”, joka saa nenilleen jos ei hoida kuten on “yhteisesti sovittu”. Miksen voi hoitaa, niinkuin koen potilaalle yksilönä olevan parhaaksi?

    Ikäväkseni törmään paljon myös siihen, että terveysasemallani asioivat potilaat kokevat, että ongelmat heidän terveydessään ovat minun ongelmani ja minun tulee keksiä niihin ratkaisu ilman, että ihmisellä itsellään on minkäänlaista vastuuta omasta terveydentilastaan. Esimerkiksi ylipaino on pitkälti hitaan aineenvaihdunnan syy eikä sen, että asiakas hoitaa ravitsemuksensa pääasiassa eineksillä, karkeilla ja limpparilla. Toisaalta ongelma on myös aiemmissa kirjoituksissa mainitut kilpirauhasongelmat: osa potilaista jää erikoissairaanhoidon ulkopuolelle siksi, että potilas “kokee saavansa” virallisen linjan lääkityksestä haittavaikutuksia, eikä ESH hoida “vaihtoehtoishoidoilla”. Tällöin en myöskään saa apua lääkehoidon valinnassa esim. endokrinologilta, koska haluan hoitaa potilastani muutoin.

    Nähdäkseni yksi erittäin suuri ongelma nykyään on ihmisten fokaalisuus antibioottihoitoja kohtaan. “Tarvitsen nyt antibioottikuurin, kun flunssa on ollut jo näin kauan.” Tämä on varsin yleinen kommentti 4-5vrk kestäneen flunssan kohdalla. Yritä siinä sitten selittää antibioottiresistenssin kehittymisestä, multiresistenteistä bakteereista, suoliston kolonisaatioresistenssin heikkenemisestä, jne. kun vastaus on, että “haen sitten kuurin yksityiseltä”. Haen? Onko yksityislääkärien vastaanotto muuttumassa R-kioskeiksi? Eikös siellä jos jossain tulisi saada suoraan erikoislääkärin näkemys asiaan ja hoito olla parasta mahdollista?

    Koen, että yksilön- kuin kansanterveydenkin parantaminen vaatii talkoita ja asennemuutoksia niin ammattihenkilöiden kuin potilaidenkin puolelta.

  28. Hei inkivääri,

    kehollasi on halu ja tarve parantua ja voida hyvin. Kehosi hakee luonnostaan tasapainoon eli terveyteen. Syöpä on vakava esimerkki kehon epätasapainosta niin kuin sairaudet ylipäänsä. Tätä tasapainoa järkyttää ennen kaikkea henkinen stressi (huolet, surut, menneet, kaunat, menetykset jne.), mutta myös fyysinen stressi (väärä ruokavalio, vähäinen liikunta, vähäinen uni, ylipäänsä huonot elämäntavat). Länsimainen lääketiede kyllä tunnustaa stressin merkityksen eri sairauksissa, mutta koska sitä ei voi evidence based medicine-tyylisesti skaalata ja analysoida on se sivuutettu jo aikoja sitten. Kuitenkin jo antiikin ajoilla tiedettiin “terve sielu terveessä ruumiissa”. Kun ihminen sairastuu esim. syöpään olisi hyvä miettiä miksi ihminen sairastuu ja miksi juuri siihen syöpään. Jokaisella sairaudella on oma symbolinen merkityksensä.

    Ihmisellä on huono tapa etsiä yksi oikea vastaus kaikkiin ongelmiin. Länsimainen lääketiede katsastelee maailmaa omasta kapeasta näkökulmastaan. Mutta niin tekee myös kaikki muutkin lääketieteenalat vaihtoehtomedisiina mukaan lukien. Yksikään suuntaus ei ole autuaaksi tekevä. Sen sijaan ihmisten tulisi suhtautua avoin mielin ja ymmärtää tarkastelevansa aina kerrallaan vain pieniä kokonaisuuksien osa-alueita. Eli suomeksi: jossain vaivassa voi auttaa ortopedi, jossain toisessa kalevalainen jäsenkorjaaja, ja jossain muussa henkiparantaja. Ne eivät ole eriarvoisia, vain erilaisia. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa.

    Eli kehollasi on halu ja tarve parantua, pyrkiä tasapainoon. Sinun tehtäväsi, inkivääri, on tukea tätä tasapainoon pääsyä. 1. Stressi kuluttaa aivan äärettömästi elimistösi voimavaroja. Hoida henkistä stressiäsi. Tähän ei ole keittokirjaohjetta, jokaisen täytyy itse löytää ne avaimet henkiseen hyvinvointiin. Käytä apunasi meediota, joogaa, ulkoilua, mitä vain. 2. Jatka liikkumista. Mikään missä veri ei kierrä ei parane. Mutta hikiliikunnan vastapainoksi täytyy myös huolehtia lihas vetreydestä venyttelemällä. 3. Kehosi tarvitsee aikaa toipua, joten anna itsesi olla myös väsynyt. Se kuuluu paranemisprosessiin. Syöpähoitojen tärkein tehtävä on antaa ihmiselle aikaa eheytyä vähentämällä “tautitaakkaa”. Näin ollen myös leikkaukset, sytostaatit, sädehoidot yms ovat tärkeitä. Lopulta immuunijärjestelmä tuhoaa viimeiset syöpäsolut. Viimekädessä kehosi siis parantaa itse itsensä:)

    Olen tavannut syövästä parantuneita ihmisiä, jotka ovat asioita pohtiessaan olleet kiitollisia sairastumisestaan koska siten he saivat elämänsä arvomaailman taas kuntoon. Ja niinhän se parhaimmillaan onkin. Ei ole tarkoituskaan, että kukaan siitä “mankelista” tulee entisenlaisena ulos. Toinen tärkeä oivallus on kiitollisuus. Vaikeinakin aikoina tulisi pyrkiä kokemaan kiitollisuutta sekä hyvistä että vaikeista asioista elämässään, koska kaikki ne meitä kasvattavat, erityisesti ne vaikeat. Vaikeina hetkinä ne hyvät asiat saavat erityisen kultareunuksen. Kiitollisuus antaa sinulle voimaa eheytyä. En nyt tarkoita ev. lut. kiitollisuutta vaan ihan kiitollisuutta jo elettyä elämää kohtaan:)

    Elämän kaikki tapahtumat ovat tarkoituksenmukaisia, niistä meidän tulisi aina muistaa jotain oivaltaa. Kaikki vastoinkäymiset on mahdollista muuttaa omaksi vahvuudeksi:)

  29. Lyhyesti Gerson terapiasta:
    Koskien syövästä parantamisesta olen hiukan tutustunut netissä Gerson-terapiaan, joka perustuu erittäin tiukkaan ruokavalioon, jossa käytetään luomuvihanneksia ja -hedelmiä mehustettuna. Välttämätöntä on myös kahviperäruiske (coffee enema), koska maksa kuormittuu hengenvaarallisesti elimistön puhdistuessa. Gerson-terapiasta ei kuitenkaan paljon puhuta netissäkään ainakaan Suomessa.

    http://gerson.org/gerpress/the-gerson-therapy/ ja myös facebook.


    Tässä haastatellaan Max Gersonin tyttären Charlotte Gersonin poikaa Howard Strausia. Kohdassa 14:30 kysytään syövästä paranemisen mahdollisuutta.
    Melkein 100%, jos aloittaa heti Gerson-hoidon, 80% jos ollaan jo sairauden puolimatkassa ja vielä 30%, kun ollaan saatu 2vk-2kk elinaikaa ja sitten vasta aloitetaan Gerson-hoito. Voiko olla totta?
    You tubessa useita Charlotte Gersonin ja Howard Strausin haastatteluja.

    On hoidossa ainakin omat hankaluutensa. Se maksaa 5000e, 2vk ja klinikoita on vain 2 kpl, Meksikossa ja Unkarissa. Hoidon jälkeen pitää olla 2 vuotta tiukalla ruokavaliolla, muuten syöpä uusiutuu. Itsehoito on erittäin hankalaa ilmeisesti mahdotonta. Pitäisi levätä. Ruokien hankinta, mehustaminen, peräruiskeet vaatii apuvoimia. Kirjakin on tilattavissa: Healing the Gerson Way (Charlotte Gerson/Beata Bishop).
    Huom! Gerson sivustoilla kerrotaan myös itsehoidon vaaroista.

    Onko tästä hoidosta muilla tietoa?

  30. Hei Olli,

    Laitan kysymykseni tännekkin, other puolelta fb:stä se tuskin silmillesi pomppaa. Jos nyt lähtisit opiskelemaan lääketiedettä ja terveydenhoitoa, minne suuntaisit? Onko olemassa koulua missä näkökulma ihmisten hoitamiseen on vähän avarampi kuin täällä suomessa? Olen miettinyt lääkärin uraa, minua kuitenkin kiinnostaisi kouluttautua vähän kokonaisvaltaisemmin ja olisi jo koulussa mukava opiskella asioita luontaisen hoitamisen ja funktionaalisen lääketieteen kannalta, kuitenkaan perinteistä lääketiedettä unohtamatta.

Trackbacks

  1. Omega3 tabletit turhia,jopa haitallisia!?
  2. ”Yksi sairaus – yksi hoito” | houseofmiau
  3. Mielenkiintoinen kannanotto | Maijun treeniblogi
  4. Rohkea lääkäri | transporter.fi | financial freedom | live free
  5. Ravitsemusseminaari - HIMA Happiness joogastudio HelsinkiHIMA Happiness

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

RSS Helsinki Paleo

  • Paremmat unet tuova Nuku koko yö -verkkovalmennus alkaa 19.10.2017 October 12, 2017
    Nuku koko yö -verkkokurssi alkaa 19.10.2017. Lähde mukaan matkalle kohti parempia unia! Haluatko nukahtaa helposti iltaisin, lopettaa yöllisen heräilyn ja varmistaa, että nukut sikeästi läpi yön? Silloin tämä valmennus on sinua varten! Kurssille osallistuneista 91,2 % suosittelee valmennusta. “Aivan upea kokonaisuus! Sisällöstä näkyy kuinka perinpohjaisesti […]
    Jaakko Savolahti
  • Kun uni ei tule June 12, 2017
        Moni uniongelmista kärsivä on kokeillut jo todella monia keinoja parempia unia tavoitellessaan. Osa kokee, että on kokeillut jo ihan kaikkea! Mutta silti uni ei ota tullakseen. Esimerkkejä yleisesti kokeilluista keinoista ovat: – Melatoniinitabletin ottaminen yötä vasten – Rauhoittavien äänien kuuntelu, kuten aallot tai muut luonnon äänet – Elektronisten […]
    Jaakko Savolahti
  • Kesän 2017 leirit Lohjansaaressa April 3, 2017
      Luonnollista liikettä ja lepoa. Luonnonrauhaa ja lintujen laulua. Puissa kiipeilyä ja rentoa yhteisöllisyyttä. Kesällä 2017 leireillään taas Lohjansaaressa ja nautiskellaan kesästä ja inspiroivasta seurasta! Luonnollisen liikkumisen leiri järjestetään 4.-6.7. ja sen perään Lepoleiri 7.-9.7. Molemmille leireille osallistuville on tiedossa erikoisalennus :) […]
    Jaakko Savolahti
%d bloggers like this: