Kun puhutaan mielen ja kehon yhteisvaikutuksesta, aina toisinaan päästään aiheisiin erityisherkkyys ja tunnelukot. Mistä näissä loppujen lopuksi onkaan kysymys? Tutustutaan siihen tässä artikkelissa.
Erityisherkkyys
Erityisherkkyys ei ole sairaus, vaikka se helposti voidaan sekoittaa sairauksiin. Se on perinnöllinen ominaisuus ja erityisherkkä oppii sen kanssa elämään. Toiset eivät asiaa ajattele sen isommin, mutta toisille tämä ominaisuus voi aiheuttaa haasteita. Yhteiskunnan luomat paineet kovenevat koko ajan ja erityisherkälle se voi olla liian kuormittavaa, jolloin ominaisuutensa johdosta hän helposti stressaa ja sitä kautta voi sairastua fyysisestikin. Monen ihmisen ja jopa lääkärin on haastava ymmärtää tätä tapahtumaketjua.
Tärkeintä eritysiherkälle on ymmärtää oma herkkyytensä ja se, miten se ilmenee. Usein erityisherkkä nauttii sosiaalisista tilanteista, mutta samaan aikaan tilanteet ovat kuormittavia ja niistä toipumiseen tarvitaan aikaa, omaa tilaa ja rauhaa. Erityisherkkä on usein myös erittäin auttavainen ja monesti ei osaa sanoa ei myöskään silloin, kun hänelle olisi tärkeää levätä ja keskittyä ensisijaisesti itseensä.
Erityisherkkyyden voi kääntää voimavarakseen, jos haluaa, ja siihen löytyy runsaasti oppaita.
Tunnelukot
Toinen hyvin yleinen aihe on tunnelukot, joiden kautta halutaan yhä enemmän selittää erinäisiä haastavia tilanteita. Tunnelukkoja on meillä ihan jokaisella. Ilman niitä emme selviä tässä elämässä viikkoakaan, joten ne eivät ole vain ja ainoastaan huono asia. Siinä missä erityisherkkyys on synnynnäinen ominaisuus, tunnelukot ovat opittuja käyttäytymismalleja, joiden avulla on selvitty erilaisista tilanteista. Usein tunnelukot ovat lapsuudessa toimineet varsin hyvin, mutta aikuisena ne voivat aiheuttaa monenlaisia ongelmia, joiden myötä esimerkiksi voi sairastua burnoutiin.
Tunnelukot mielletään negatiiviseksi asiaksi, mutta on muistettava, että ne ovat syntyneet tarpeesta selviytyä hengissä erilaisissa tilanteissa. Miellyttämisen halu ja hyväksynnän haku ovat tunnelukoissa hyvin yleisiä toimintatapoja ja ne saavat ihmisen myös helposti auttamaan toisia vaikka itse ei jaksaisi ja tarvitsisi lepoa – aivan kuin erityisherkkä, mutta taustalla on eri vaikuttimet saman toiminnan motiivina. Lopputulema kuitenkin voi molemmissa tapauksissa olla burnout, joten molemmat on hyvä tiedostaa ja miettiä kummasta itsellä on kyse.
Nykyään tunnelukkoja tunnistetaan ja halutaan työstää siinä määrin, että aiheesta on löydettävissä runsaasti oppaita ja kursseja.